haaveista totta

Iloa, onnea, jännitystä, stressiä, huimausta, kyyneliä, hyppimistä. Kaikkea tätä sisäls tieto siitä, että pääsen opiskelemaan. Tuleva koulupaikkani siis on Ekamissa Haminan kampuksella, viriketoiminnan ohjaaja linjalla. Monelle tää nimitys on varmaan enemmänkin kuin outo, sitä se mullekkin oli ennen kuin aloin sitten ottamaan selvää enemmän asiasta. Elikkä siis tulevaisuudessa mä pystyn toimimaan ohjaajana mm. vanhainkodeissa, kerhoissa ja palvelutaloissa. Ja nyt kun tämä minun valintani on tuo kädentaitojen osaaminen niin pääsen siis työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa käsitöiden parissa. Mikä siis voisi olla parempaa, minulle jonka suuri intohimo on juuri ne käsityöt? 

Tulevat opintoni tulevat kestämään 1,5 vuotta, mutta uskon että tällä kertaa onnistaa ja motivaatio pysyy yllä nimittäin tämä ala ei ole "pänttäämistäpänttäämisen päälle" vaan käsillä työskennellään jo opiskelu vaiheessa.

Jotenki vaan tää kaikki tapahtui niin nopeasti. Kuulin tästä kyseisestä alasta jo ennen joulua, mutta vasta pikkasen vajaa kuukausi sitten aloin puhumaan asiasta ääneen ihmisille ja sitten olinkin laittanut jo hakemukset menemään ja thadaa koulupaikkahan sieltä tupsahti. Aivan mahtava fiilis oli silloin kun sain kuulla asiasta, itkuhan siinä tuli. Tällä kertaa kuitenkin onnesta! Nyt siis tiedän miltä se tuntuu kun itkee onnesta. Jotkut saattaa nauraa, että joku on näin innoissaan, mutta seison sanojeni takana tässä asiassa että koulu on nyt se mun juttu ja intohimon kohde.

Ehkä tämäkin into vielä laantuu... :D