Viime perjantaina oli mun ilon ja onnen päivä kun kaikkien vaikeuksien kautta nousin voittoon ja muutin ikiomaan kotiin, vihdoin! Rakastan mun kotia ja joka kerta kun katselen ympärilleni alkaa vain hymyilyttämään.
Toisaalta myös yksi hymyn aihe taitaa olla lauantaina kotiutunut Remppu kissa, joka on vienyt jo pienessä ajassa suuren osan mun sydämestä.
Remppu tuli mulle mun luokkakaverilta, joka kasvattaa sekä kissoja että koiria ja tämä suloinen herra kaipasi uutta kotia kun ei tahtonut saada tarvitsemaansa huomiota luokkakaverini kotona. Vaikka luokkakaveri on ihan mahtava ihminen ja kaiken näkemän mukaan erittäin hyvä kasvattaja niin onneksi hän oli päättänyt tästä ihanuudesta luopua.
Herra kotiutui nopeasti, aivan yhtä nopeasti kun minä itse. Ehkä tässä kodissa sitten vain on jotain taikaa. Pari ensimmäistä tuntia lauantaina herra lymyili piilossaan, mutta sen jälkeen ollaan oltu ihan lyömätön tiimi. Aamulla ensimmäisenä hän pyörii jaloissa ja kaipaa ennen ruokaa jo muutaman rapsutuksen sekä sitten jos olen vaikka ulkona käynyt niin on herra taas rapsutuksia vaille ja mouruaa kunnes niitä saa.
Mä vaan oon tällä hetkellä just niin onnellinen, että ihan pelottaa kuinka mun tuleekaan käymään kun tipun täältä pilvilinnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti