Minä joka olen koko elämäni ollut todistettavasti enemmän koiraihminen ja allerginen kissoille majailen tällä hetkellä kahden aivan ihanan kissan kanssa. Toinen heistä on ikioma Remppuni ja toinen kissavaavi Gimli, joka on tällä hetkellä luonani sijaiskodissa.
Olin tosiaan ennen todella allerginen kissoille, ehdin olemaan kissan kanssa samassa paikassa sen varttitunnin verran kunnes nenäni kutisi jo kuin viimeistä päivää ja olin kassilla kaivamassa allergia lääkkeitä. Kuitenkin elämäni veti siihen tilanteeseen, että viime kesänä miltein kuukauden päivät majailisin ystäväni luona, joka omistaa kaksi kissaa. Alkuun sieläkin söin allergia lääkkeitä, mutta lopulta ei minun enään tarvinnut.
Tuosta kuukauden mittaisesta pätkästä ystäväni luona olen kiitollinen monessakin mielessä, mutta sielä opin kuinka ihania ja rakastettavia kissat ovat. Ennen en ollut päässyt niin läheltä kissan elämää tutkailemaan. Ja niin minustakin tuli yksi kissaihmisistä.
Viime kesästä asti haaveilin aina omasta kissasta. Mummilla asuessa omaan kotiin toivoin pääseväni vain sen takia nopeasti, että pääsisin vihdoin sen kisulin hankkimaan. Kaksi viikkoa ennen muuttopäivää luokkakaverini heitti ilmoille ehdotuksen, että hänen yksi kissoista tarvitsisi uuden kodin ja kun menin Remppua katsomaan olin mennyttänaista saman tien. Tuo ihana seinäänpäin juosseen näköinen kissa oli kuin tehty minulle. Niin rakastettava, halittava, rapsutettava, leikkisä, hellyydenkipeä, juttelevainen kissaherra. Mun sydän on ollut alusta asti ihan mennyttä.
Gimli kotiutui minulle aika salamana viime viikolla, keskiviikkona tuli puheeksi tuttuavani kanssa että hänellä olisi kissanpentu kipeästi vailla kotia. Ja minä heti olin valmis tämän ihanuuden ottamaan. Tiesin kuitenkin alusta asti, ettei se minulle tulisi jäämään. Gimli asustelee luonani siihen asti kunnes Viivi saa oman kodin ja heti kun saa muuttaa tuo ihana oranssi pallero sinne asumaan. Kyllä mulla on ollu hymy herkässä kun nuo kaksi täällä jahtaavat toisiaan ja leikkivät kuin viimeistä päivää. Tosin kyllä on hieman huonosti tullut nukuttuakkin, kun yöllä kaksikko saa ne villeimmät leikit pystyyn.
En kyllä vaihtaisi kissaelämää enään mihinkään. Ennen kaikkea Remppu on parasta mitä hetkeen on mulle tapahtunut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti