Meil on aikaa vaan tää elämä, joten nyt on lähdettävä road trip

Kirjoittelin toukokuussa kesän must to do-listaa ja kun nyt sitä katsoo on jo aika monta suoritettu. Halusin kuitenkin nostaa sieltä muutamia esille ja tässä olisi ensimmäistä.

Pikkuserkkuni Viivi tuli tänne mun luo tiistaina aiheuttamaan yleistä paheksuntaa naapureissani kulkemalla mustissa vaatteissa ja aika synkän näköisessä meikissä. Mua ei todellakaan hänen ulkonäkönsä haittaa, mutta taisivat naapurit saada tuulta siipien alle ja nyt ne on loppu viikosta ollu ihan mun kimpussa jokasesta asiasta. 

Viivin sanoin kuitenkin, että eihän siitä mitään tulisi jos molemmat meistä olisi tylsän näköisiä :D 

"kukin pukekoot päälle mitä pukee"

road trip check 

Päätettiin Viivin kanssa stratata auto ja käydä ihan vaan Vaalimaan Rajahovissa kahvilla. Sielä kuitenkin saatiin idea lähteä ajelemaan museotietä pitkin Haminaan. Matka tosin oli vähän niiku vailla määränpäätä, mutta museotie kun vie Haminaan niin sinne sitä oli mentävä. Hitto että mua pelotti koko matkan pienellä pimeällä mutkaisella tiellä, aika monta kiljahdustakin suustani tais päästä kun Viivi ajo mutkiin. Huomatkaa kuitenkin tämä pointti, Viivi ajoi täysin rajotusten mukaan. Silti tuo museotie on aina yhtä pelottava mutkaisuutensa takia. Parasta tuossa yöllisessä road trip seikkailussa oli se kun kuunneltiin mun polttamia vanhoja levyjä ja sieltä löyty yllättävän hauskojakin biisejä. Matkan määränpäääksi osoittautui sitten lopulta Vilniemen lintutorni, johon mentiin pälyilelääm. Oon monesti bussilla ohi ajaessani miettinyt että tuo paikka on niin kaunis että sinne pitää päästä käymään. Harmitti toisaalta vähän kun nyt oli jo sen verta piemeää ettei sieltä saanut sitä loistavaa näkymää merelle mitä kaipasin, mutta tulipahan käytyä. Ja ei sillä makeen näköstähän sielä silti oli pimeydestä huolimatta.

Keskiviikkona Viivin olisi pitänyt lähteä kotiin, mutta alettiin seuraamaan pikkukissaa joka ei ollut koko päivänä (eikä edellisenä) tehnyt mitään tarpeitaan ja oli todella unelialla tuulella. Se herätti kun tajusin ettei kissa ollut vipeltänyt koko päivänä mihinkään suuntaan vaan oli oikeastaan nukkunut ihan koko päivän. Myös se, että oma kissani Remppu, joka ei niin suuresti oli pikkukissasta välittänyt alkoi Gimliä hoitamaan ja oikein repi  itseään vasten, jotta pentu pääsisi lämpöön. Ja eikun soittoa eläinlääkäri päivystykseen, josta annettiin koti konsteja. Kaikki muut oli kuitenkin kokeiltu paitsi eräänlainen ummetus lääke, mutta koska ollaan Virojoella niin eihän täällä apteekkeja auki ollut. Joten suuntasimme taas autoon ja matka alkoi kohti Kotkaa. Tällä kertaa matkan teko ei ollut kovinkaan ratkiriemukasta, kun molempien huoli alkoi pennusta kasvaa.

Kiitos ihanalle Paulalle, joka oli meille käynyt lääkkeet ostamassa, jotta päästiin heti Gimliä hoitamaan Kotkansuunnalle päästyämme.

No kaikkien toimenpiteiden jälkeenkään pikkunen ei tullut kuntoon ja huolestasoikeana valvottiin miltein koko yö. Aamulla flekmaattisen pikkusen nähdessämme oli pakko soittaa uudestaan eläinlääkäriin, jonne päästiinkin onneksi heti aamusta.

Mun on pakko kehua nyt hieman Haminassa sijaitsevaa Sirkku Saarelan pieneläinlääkärin vastaanottoa. Siellä oli aivan mahtava palvelu ja muutenkin ihanat osaavat hoitajat ja lääkärit. Pikkunen oli reipas poika, pienet pössyt sai hän ja lopulta saatiin diagnoosikin, idiopaattinen kystiitti. Eli virtsatien tukos, joka tekee pissaamisesta todella kipeää eikä tämän takia myöskään kakka ollut tahtonut ulos tulla. Saatiin pikkuselle lääkkeet ja eläinlääkäri ruokaa nyt hetkeksi, jotta saataisin virtsaaminen ja tätä kautta myös se kakkaaminen normalisoitua.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka torstai päivä meni pikkusella aivan ohi rauhottavia lääkkeitä nukkuessa pois, niin jo eilen perjantaina alkoi hän olla oma itsensä ja jaksoi peuhata taas vanhaa malliinsa. Vaikka pikkuinen ei ole meitä piristämässä ollut kuin kaksi viikoa, niin silti sydäntä särki jos hänestä olisi jouduttu luopumaan. 

Viivi palasi torstai iltana kotiinsa, vaikka olisi varmasti halunnut jäädä pikkusen vointia ja paranemista seuraamaan. Kuitenkin eilen he palasivat tänne yhdessä Ilonan kanssa, nimittäin tänään juhlitaan mun synttäreitä!!!! Hohhoijjaa 22 vuotias vanha akka kirjoittelee täältä huomisesta alkaen..