maanantai 27. huhtikuuta 2015

pihtari

Musta on tullu kyllä erittäin pihi sekä tarkka rahojen suhteen. Tietyt asiat vuosien varrella on vieny mut tähän pisteeseen, että mietin aina kahdesti tarvitsenko jotain kyseistä asiaa ennen kuin ostan. Toki on hetkiä kun kävelen kauppaan ja päätän, että tänään ostan itselleni jotain kivaa, makso mitä makso. Ja ei se ole keltään muulta kun itseltä pois, jos joskus vähän tuhlailee turhuuksiin. Tätä piirrettä onneksi olen itsessäni saanut karsittua pois. Harrastan nykyään enemmin halpahalleja ja itsetehtyjä asioita, kuin juoksisin merkin perässä dollarin kuvat silmissä. Kuitenkin alekorit on kuumin juttu mun elämässä tällä hetkellä. En muista millon viimeks olisin mitään ostanu normaali hintasena ja aina oon silti ollu tyytyväinen.



Innostuin muutama päivä sitten tekemään rosee kukkasia ja päädyinkin väsäämään niistä korvakoruja. Materiaalit oli halpoja ja idea on ihan ylikiva paketteihin ystäville sekä itselle. Koulussa on siis muutakin hyötyä kuin ammattiin tähtääminen, siellä oppii tekemään kaikkea kivaa itselle. Oon monesti kävelly jossain kaupassa vain kierrellen ja nähny jotain kivaa, aina ensin oon miettiny et mitenköhän saisin tollasen tehtyä itte.. Kuullostaa ehkä vähän turhalta, mut mä säästän siinä paljon. Saan tekemistä itelleni sekä taas rahaa jäi säästöön.



Kierrettiin tänäänn Jennin kanssa vaihteeksi kaikki Haminan kirpparit ja mulla oli missio, että jos kivan neulepaidan löydän alle vitosella niin ostan ja thadaa sieltähän se löytyikin ja erittäin halvalla nimittäin vain 2 euroa oli tuon hinta. Välillä se oikein ärsyttää, että ihmiset menevät kirpputorille myymään vaatteita ihan ylihinnoiteltuina, mun mielestä kirpparilla pitää olla kirppari hinnat. Ei sellaiset, jotka vastaavat suoraan uutena ostetun hintaa.


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kahdet ihanat tennarit jotka tuntuu niin hyvältä jalassa että ne jalassa voisi vaikka nukkua. Päätettiin viikonloppuna tuhlata aikaa ja mennä rajamarketissa ihan vaan pistäytymään. Oon pitkään miettiny et pistäis ostaa uudet tennarit, mut aina kaikki kivat on yli budjetin joten ne on jääny ostamatta. Nyt tapahtui ihan superlöyty kun ylläolevat tennarit olivat 4 e pari!!!!!!!!!!!! Ah mitä luksusta. Tänään uudet söpöt popot jalassa oliki kiva talsia kouluun esittelemään huippu edullista löytöä muille. Rajamarketti tais tänään saada muutaman tennariasiakkaan lisää ;)


Ja kukkaro taas kiitti näistä halvoista valinnoista, joten itekki jaksaa hymyillä :) 


torstai 23. huhtikuuta 2015

tiedän paikan armahan

Suljen silmät. Pystyn kuulemaan kuinka lokit kirkuvat. Pystyn haistamaan kuinka tuuli tuo mukanaan meren tuoksun.  Pystyn tuntemaan kuinka laituri keinuu jalkojeni alla. Jos kuuntelen oikein tarkasti pystyn kuulemaan kuinka vähän matkan päästä kuuluu haitarin soittoa. Jostain läheltä kuuluu naurua ja ilon kiljahduksia. Kuvittelen avaavani silmät ja näkevän ihanan punaisen mökin ja muistamaan hetkessä ne kaikki ihanat muistot. Kun oikeasti avaan silmäni, huomaan olevanikin huoneessani suuressa kaipuun kuplassa.


Onko kellään muulla paikkaa, jonne kaipaa koko kehollaan? Minulla on, nimittäin mökki. Se mökki, josta heitätään retrolaatikko läppää. Muistan myös joskus kutsuneeni paikkaa slummiksi. Mökki keskellä ei mitään. Kultaisten lapsuusmuistojen mekka. Paikka jossa rauhoittuu. Paikka, joka saa aina hymyn huulille. Paikka jossa nauru raikuu pitkälle aamuun. Paikka, jossa kaikki ovat kuin kotonaan vaikka sielä käydäänkin vain muutaman hassun kuukauden aikana vuodessa. Paikka, joka on kuin piilopaikka pahalta maailman kaikkeudelta.


Se ihana mökki, jolla on suuri paikka sydämessä on myös paikka joka tuo paljon surua. Kaipuuta niitä ihmisiä kohtaa, jotka olivat mökin peruskalustoa. Vieläkin näen sieluni silmin isäni istumassa kuistilla heittämässä läppää, vaarin kömpivän mökin nurkan takaa piilopulloltaan tai Reiskan selvittämässä solmuun menneitä verkkoja. Nämä ihmiset ovat syy siihen, miksi mökiltä olevat muistot niin kultaisia. Jokainen läsnäolollaan teki siitä paikasta mökkimäisen. Mitä nyt kun he ovat poissa?

kiitos kuvista Viiville

On monta syytä miksen ole moneen vuoteen mökillä käynyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö enään koskaan sinne menisi. Tänä kesänä nimittäin aion mennä sinne, tykkäsi kuka mitä hyvänsä. Mulla on niin paljon niitä hyviä muistoja huonejen ohella, että tarvitsen sen paikan missä voin oikein koko sydämmeni pohjasta muistella niitä lapsuuden muistoja. Ja vain niitä hyviä muistoja. Aloin yhtenä päivänä miettimään paljon vanhoja hyviä juttuja ja melkein jokainen muisto palasi siihen aikaan kun vietin aina viikkoja iskän kanssa mökillä puuhaillessa. 
Oi ne ihanat kesäyöt kun makailtiin veneen kaulassa iskän uistellessa pitkin saarten reunoja. Oi niitä helteisiä päiviä kun vietettiin tuntikausia uiden ja saunoen. Ne pimeät yö istuttiin pihakeinussa taskulamppujen kanssa tuijotellen metsään, jos vaikka satuttaisiin näkemään supikoiran kiiltävät silmät. Ne pitkät yöt jotka vietettiin mökin sisällä korttia pelaillen. Ne ihanat illat nuotiolla lauleskellen kaikkea mitä päähän sattui tulemaan. Kaikki ne kroketti pelit kun päätettiin heivata kaverin pallo mereen, ihan vaan kiusallaan. Ne pallopurkkikset kun rämmättiin pitkin maata ja mantuja etsimässä muita ja aina joku ehti potkaisemaan pallon ennen kun kaikki oli löydetty. Oi se mökin haiseva huussi, mutta silti sinne oli aina kiva mennä. Ne mökin kivikot minne mua kiellettiin aina menemästä, koska olin niin kompuroiva. Se kun opin ajamaan moottoriveneellä. Ne kaikki kerrat kun kannettiin niska vääränä vettä saunalle. Se hyvän makuinen mökkitee, joka oli juotavaa vain mummon tekemänä. Se kun saa vasta savustettua ahventa. Oi ne illat kun katsottiin salamoivaa taivasta ja täristiin pelosta. 
Joskus vielä haluaisin kokea tuon kaiken uudestaan. Muistoja ei kuitenkaan halua pois. Haluan tehdä uusia muistoja, mutta juuri tuolla ihanalla mökillä. Siinä rakkaasssa retrolaatikossa.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

on siis kevät

En tiedä mistä se johtuu, mutta mä taidan diggailla eniten keväästä ja syksystä.
Syksyssä on parasta, kun ne koko kesän vihertäneet puut muuttavat väriään ja tiputtavat lehdet joissa on ihana kahlata ulkona kävellessä. Toisaalta pitkän kesän ja hurjan valomäärän jälkeen on mukava nauttia pimenevistä illoista ja laittaa pitkän ajan jälkeen villasukat jalkaan.
Nyt taas kolean talven jälkeen on ihana nauttia tästä lisääntyvästä valonmäärästä mitä ollaan saatu nauttia jo pidemmän aikaa. Toisaalta tää kevät on ensimmäinen kerta ku pääsen nauttimaan keväästä niin monin eri tavoin. Ekaa kertaa asun paikassa missä on oma  takapiha jonne voi heti aamulla herättyä mennä nauttimaan kahvista, myös niinä puol kuuden koulu aamuina on ihana mennä hetkeks keräämään ittensä kahvikupin ääreen ja nauttimaan linnun laulusta. Toisaalta myös oon päässy pihatöiden makuun, jotka ei ihan niin oo mun juttu. Mutta toisaalta ootan tosi paljon että kukat alkaa kasvamaan ja kaunistamaan tätä ihanaa luontoa. On myös ihana päästä pukeutumaan väliaikatakkiin, sekä kaivaa talven kaapissa lojuneen kukkahuivin kaulaan. Lenkilläkin on superkiva käydä kun ilma on niin ihanan raikasta, että tekis mieli survoa sitä pulloon taas tunkkasen kesän varalle.
Nautitaan siis tästäkin ihanasta keväästä <3



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Onni on..

.. pitkät vapaat
.. pidennykset, jotka istuu hiusväriin täydellisesti ekan kerran niiden saamisen jälkeen
.. suklaamunien täyteinen pääsiäinen


.. Äitin ja Hannan kyläily päivä
..karvakamut
..erittäin ahkerat muuttoapulaiset


.. suloiset pikkuvieraat
..täydellisten naisten maratooni
..käsityöt
..pitkät kävelylenkit


..rakkaampaakin rakkaamat ystävät
..kiireettömät päivät
..oman kodin maalaus urakan loppuun saanti


.. asiat jotka tekee onnelliseksi!