sisko viikonloppu

Mä sain viime viikonloppuna nauttia mun ihanan pikkusiskon seurasta oikein kunnolla. Yritin hemmotella sitä niin hyvin kuin pystyin näissä olosuhteissa ja kun vettäkin tuli taivaalta yli puolet viikonlopusta.

Käytiin kuitenkin jäätelöllä, heitettiin talviturkit, saunottiin, syötiin hirveä kasa herkkuja, kokeiltiin siskon rippikampausta ja meikkiä, painittiin, katsottiin euroviisut, tehtiin pihahommia, käytiin lenkillä ja ihan vaan oleiltiin. Ai että mä nautin kyllä joka kerta aivan yhtä paljon siskoni seurasta, mutta pakko myöntää että on se aina ihan yhtä ihanaa myös kun se lähtee kotiin. Kyllä sellainen koko aikainen seuranpito on yllättävän uuvuttavaa, voi miten nukuinkaan sunnuntai iltana hyvin koko viikonlopun uurastuksen jälkeen.

Ajattelin tälläisen pika päivityksen tässä nopeasti vain väsäistä, huomenna pukkaa kahteen koulujuttuun deadlinet, sekä viikonloppuna oleva muutto myös kolkuttelee ovea ja vaatii kauheasti aikaa kun pitää pakata ja organisoida koko ajan kaikkea. Tuntuu ettei tässä viikossa oikein nuo päivän tunnit meinaa riittää. Jos joku vois vaikka kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää eiks nii?

Nyt taas koulusorvin ääreen!

Kesä 2015 must to do

Kesä loma alkaa pian, mulla sen alkuun on enään vaivaiset 25 päivää!!! Herttinenleijaa miten tää aika menny nopeasti. Nyt kuitenkin pienen kesälomafiilistelyn jälkeen päätin koota tänne Kesän 2015 Must to do- listan:

Lue kirjoja

Käy uimassa meressä ainakin enemmän kuin kerran

Kasvata kukkasia

Käy risteilyllä

Valvo yön pikkutunneille

Poimi marjoja

Kiipeä puuhun

Käy piknikillä

Käy yöuinnilla

Rakenna hiekkalinna

Kävele kaatosateessa

Mene mökille
Vältä suklaata, mutta hamstraa amppaeri mehujäätä
Soutele
Loikoile auringossa koko päivä
Pelaa mölkkyä
Hanki uusia ystäviä
Käy terassilla (mutta vain yksillä)
Road trip
Mene Festareille
Katsele auringon nousu sekä lasku
Kalasta
Pidä sarjamaraton päiviä
NAUTI!!!

Tässä oli muutama to do- juttu. Veikkaan kuitenkin että lista kasvaa ja muuttuu kesää viettäessä, mutta aina on hyvä tehdä pieniä tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveilla.

päätä pitää hoitaa niin kuin kättä tai jalkaa

Oon maannu lattialla,miettiny miten täällä selvitään.Oon huutanu keuhkot pihalle,on tuntunut ettei pysty hengittää.Mut oon täällä vielä,en anna pelon mua koskettaa.ja nyt oon siellä missä,muhun ei voi koskeakaan.mut oon täällä vielä,en anna pelon mua koskettaa.ja nyt oon siellä missä,muhun ei voi koskeakaan.

Mun elämä on jokapäivästä taistelua. Taistelua siitä, että jaksaakko vaiko eikö jaksa ainaista paskaa mitä ympärillä pyörii. Mä tiedän, etten ole mitenkään erikoinen. Tiedän, että jokaisella miestä on huonoja päiviä ja ihan jokaikinen asia omassa elämässää ottaa päähän. Kuitenkin valtaosa ihmisistä osaa käsitellä niitä huonoja asioita ja omaa pahaa oloaan. Mä en osaa, mä vasta opettelen siihen.

On päiviä, kun makaan kotona hiljaa omassa kuplassani enkä tahdo kommunikoida yhdenkään ihmisen kanssa. Jos mulla on vähänkää sellanen olo, etten jaksa niin jään kotiin. Se ei tarkoita, etteikö huvittaisi tai viitsisi hoitaa omaa työtään eli koulua mun tapauksessa. Se tunne kun mikään ei tunnu miltään on niin lamauttava, että jokainen kehon osa painaa niin paljon ettei vain yksinkertaisesti kykenen mihinkään. Mut tunnetaan meidän luokassa ainaisena ilopillerikuopuksena. Sitähän mä olenkin aina silloin kun olen voimissani, heitän läppää ja nauran niin että koko luokka huone kaikuu. Kuitenkin kun iskee, se toinen varjopuoli päälle, en jaksa olla sitä. Pahinta kuitenkin siinä on se, että meidän luokka on täynnä niin ihania ja empaattisia, etten kestä heidän "sääliviä" katseita. Koin tämän muutaman kerran ja päätin etten enää koskaan halua tuottaa luokkatovereilleni huolta, jos en itse jaksakkaan.

Suurin ongelma tässä kaikessa on oma opettajani. Hän on sitä vanhankansan väkeä, joka ei ymmärrä mitä on henkinen pahointonvointi. Hän on niitä ihmisiä, joille masennus ja kaikki muut mielenterveysongelmat ovat vain viitsimättömyyttä ja välinpitämättömyyttä. Sain maanantaina saikkulapun käteen, jossa sairaslomaa on määrättynä viikon. Tämä saikku tuli pitkäaikaisista pääkivuista ja muutenki uupumuksesta, jota lääkäri epäili työuupumuksen oireiksi. Vein opettajalle lapun eilen ja hän vain pyöritteli tapansa mukaan silmiä päässää. Meinasin tirvasta sitä. Opettajan mielestä on ihan ookoo, jos ollaan poissa kun lapsi sairastaa, päätä särkee, auto pitää viedä korjaamolle, selkää särkee taikka pitää töihin mennä. Mutta auta armias kun laitan viestin aamulla etten saa itseäni sängystä ylös ja ahdistaa koko maailman kaikkeus.. Sitten taas kun pääsen kouluun niin opettaja kyttää perääni kuin viimeistä päivää. Aina oon kaikki työt palauttanu ajoissa, sekä omatoimisesti selvittänyt poissaolo päivieni tekemiset, tuntuu ettei mikään riitä. Musta tuntuu että oon vaan saanu silmätikun roolin, koska olen avoimesti puhunut mielenterveys ongelmastani ja masennuksesta opettajalleni. Ajattelin että näin hän ymmärtäisi paremmin asian, mutta turhaan. Kai olisi pitänyt aina vaan vedota migreeniin taikka oksennus tautiin, kuin olla rehellinen.
Mun tarkotus ei oo kerätä säälipisteitä- Ei todellakaan, yritän joka päivä taistella tosissaan että pystyn elämään mahdollisimman normaalia arkea. On vain kausia jolloin se ei onnistu ja silloin kun se ei onnistu ei tahdo tulla "tuomituksi" koska tämäkin on sairaus jolle ei itse mahda mitään. Päätä pitää hoitaa niin kuin kättä tai jalkaa. 
Taistelu voimat vaan tuppaa loppua aina silloin kun tulee tollasia ihmisiä vastaan tässä elämässä, jotka eivät edes yritä ymmärtää. On myös niitä jotka eivät halua ymmärtää. Eivätkä usko todellakaan niihin toisiin mahdollisuuksiin saatikka siihen elämän tyylin muutokseen. 

haaste

Tästä on kulunut tovi kun Viivi haastoi minut blogissaan haasteeseen. Mulla nyt on ollut vähän ajatukset muualla kuin blogin kirjoittamisessa, mutta pienellä painostuksella sain tämän vihdoin valmiiksi. Haasteessa siis haasteenantaja antaa 11 kysymystä joihin ensin itse vastaan ja sitten laadin itse uudet 11 kysymystä ja laitan haasteen kiertoon.

Viivin kysymykset haastetuille:

1. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Millainen on elämäntilanteesi, missä asut, mitä teet?

Hmm. Heti alko vaikeella. Mun on vaikee nähä itteni välillä ees ensiviikossa niin saatikka sitten edes viiden vuoden päähän, huoh. No mutta mä voisin sanoa mielummin näin et toivoisin elämäntilanteen tasaantuneen ja että olisin oman itseni herra. Olis myös kauheen kiva olla jossain vanhainkodissa askartelemassa mummojen ja pappojen kanssa päivästä toiseen. Voisin edelleen asua virojoella, koska oon aivan rakastanu tähän paikkaan. Veikkaan kuitenkin, että elämä on vienyt mutt kyllä jonnekin muualle jo siinä kohtaan.

2. Puhutko vieraita kieliä? Kuinka montaa niistä puhut sujuvasti?

Puhun erittäin hyvin siansaksaa, siihen se sitten oikeastaan jääkin.Ymmärräsn sujuvasti englantia sekä ruotsia, muttan osaa/uskalla puhua kumpaakaan. Joskus sitä miettii että mistä se puhumattomuus johtuu, mutta varmaankin siitä kokemuksen puutteesta. Elikkä reeniä reeniä!

3.. Mikä on/oli lempi kouluaineesi ala-asteella? Onko se yhä suosikkisi?

Voisin vastaa tähän klassisen, että välitunti. Muistan kyl aina tykänneeni kauheesti musiikista. Musiikilla mentii kyllä koko koulu-ura loppuun asti. Se oli sellai aine ettei tarvinu käyttää aivoja ja sai laulaa ja soittaa, joten mikä sen parempaa?

4. Oletko suorittanut/aiotko suorittaa B-luokan ajokortin (henkilöautokortti)? Miksi?

En ole, valitsin silloin kun se oli ajankohtaista niin mielummin etelänmatkan kuin ajokortin. En ole katunut päätöstäni vasta kuin nyt "maalla" asuessani, mutta kaikkeen tottuu.

5. Mikä on kaukaisin paikka jonne olet matkustanut?

Kaukasin paikka taitaa olla Turkin Alanya x2. Sinne vielä ku pääsis takasin joskus, tuo mulle lämpöö vie mut aurinkoon. 

6. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?

Tää piti kysyy äitiltä, en tiiä onko totta vaiko muuten vaa kehuskelua mutta ensimmäinen sanani oli siis äiti.

7. Oletko tavannut kaikki isovanhempasi (vanhempiesi vanhemmat)?

Olen tavannut ja ihanampia ihmisiä en tiedäkkään kun omat isovanhempani. Joskus ottaa päähän jokainen heistä, mutta suurimmilta osin oon maailman onnellisin kun omistan sellaset isovanhemmat kun mulla on. Ja mikä parasta juuri se, että olen onnekas kun olen saanut heihin kaikkiin tutustua, viettää aikaa ja tehdä muistoja.

8. Pakkoruotsi - hyödyllistä vai ehdoton ei? Miksi?

Toisaalta todella hyödyllistä, mutta toisaalta erittäin hyödytöntä. Mun mielestä pakko sana ruotsin edessä tuo ihmisille asenne ongelmia. Kuitenkaan en tiedä kovin montaa paikkaa, jossa ei ruotsia puhuva ihminen osaisi myös asian englanniksi, joten onko ruotsia todella PAKKO opiskella koulussa.. Mun todistus olis ainaki keskiarvoltaan ollut hieman parempi ilman pakkoruotsia.

9. Muistatko näkemiäsi unia enää aamulla? Mistä uneksit viime yönä?

Hyvin harvoin muista, muistan nähneeni unta mutten yhtään että mitä. Ainoastaan sellaiset unet jotka oikeasti merkkaavat jotain muistan joskus liiankin tarkasti.

10. Toimitko herkemmin tunteiden vai järjen pohjalta?

Haluaisin olla sellainen, joka elää sydän edellä järkipäässä. Kuitenkin taidan olla liikaa tunne ihminen. Koen nykyisin kaikki tunteet todella voimakkaina, joten toivoisin välillä järjen olevan enemmän hereillä. Kuitenkin on tiettyjä asioita, joita teen pelkistä järkisyistä. Hitsi taas oli tosi vaikee kysymys johon ympäripyöree vastaus.

11. Lisää tähän vanha (n. 5-10 vuotta) vanha valokuva itsestäsi ja kerro jotain kuvan ottohetkestä.

ISI<3 Tää on otettu -97 vuonna, mä ku en löytänyt mitään 5-10 vuotta vanhaa. Tää on otettu mumon ja vaarin alahovin asunossa, muuta en osaa tästä kuvasta sanoa kun että isiä on kova ikävä! 

Oman kysymykset ihmisille:

1. Minkä ikäisenä aloitit bloggaamisen?
2. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit voittosummalla?
3. Omistatko tatuoinnen? Jos omistat mikä on se tarina? Jos et omista, millaisen haluaisit ja miksi?
4. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
5. Paras koskaan näkemäsi elokuva.
6. Minkä ikäisenä opit ajamaan pyörällä?
7. Suurin unelmasi?
8. Kamalin kuulemasi kappale?
9. Mikä on lempi some kanavasi?
10. Elätkö hetkessä vai oletko harkitsevainen?
11. Lataa tähän kuva ala-aste ajoiltasi

Jokainen halukas saa osallistua, koska itse haastan tutuistani vain Susannan.

Kerro toki minulle kommenttiboksiin, jos teet haasteen käyn sitten vakoilemassa!

mul on ikävä sua

Kuoleman pelko. Mä en pelkää omaa kuolemaa, pelkään että kaikki mun ympäriltä kuolee. Oon ollu tosi levoton monta päivää ja kaikki kuolema asiat on vaan pyöriny mielessä. Pelottaa, että yksikin tutun ihmisen lähtö täältä saa mun pään vallan sekoamaan, taas. 

Miksi sitä sitten pelkää? Kuolemahan on aivan normaalia, kaikki täältä lähtee aikanaan. Kuitenkin mun elämässä se aikanaan on tapahtunut liian monelle liian aikaisin. Nää kuoleman asiat tuli jälleen mieleen kun lauantaina olisi ollut mun isän synttärit. Jälleen kerran mä miellessäni onnittelin sitä ja mietin paljon asioita isän kanssa vietetystä ajasta.
Mulla on ikävä. Se ikävä mikä on sisältää miljoonia ilmaan leijumaan jäänneitä kysymyksiä, paljon menneitä ja tulevia asioita jotka haluaisi jakaa, tuhansia hellyyden osoituksia, kertomattomia vitsejä sekä laulamattomia lauluja. Joskus kun keksisi sellaisen puhelimen, jolla voisi pirauttaa taivaaseen aina sellaisen fiiliksen sattuessa.
Toisaalta pikkuserkkuni tänään tokaisi puhelimessa, että Sami kuoli nuorena ja kauniina. Totta iskän ei "tarvinnut" riutua sitä vanhuuden höperyys vaihetta. Kuitenkin uskon ja tiedän, että häneltä jäi niin monta juttua tekemättä ja kokematta.
En usko, että nää juhlapyhät oli sitten kyseessä joulu, juhannus, synttärit tai muuten vain jotenkin merkkitävä päivä niin tulee koskaan olemaan helppoja. Niiden päivien kanssa tulee vain oppia elämään.
Joulu on rankka, koska se oli iskän lempijuhlapyhä. Iskän koti oli vimpan päälle koristelu, hyvä että tapetit näkyivät koristeiden alta. Juhannus taasen oli keskikesän ja mökillä olon juhlaa. Silloin fiilisteltiin hyvää seuraa ja juomaa mökin kuistilla. Synttärit muistuttaa aina siitä, kuinka nuorena hän joutuikaan elämänsä päättämään. Kuolinpäivä, no se nyt vaan on se päivä jolloin kaikki elämä vaan päättyi.
Hirveetä vatvomista taas, mutta kuitenkin tää on niin tätä elämää. Ei pääse taaskaan oikein puusta pitkälle ennen kuin ajattelee asiat kunnolla lakaisematta maton alle.