Alkuviikko meni kotona etähommia tehdesssä. Ei uskoisi, että kotona saa eniten hommia valmiiksi. Tässä hommassa varmaankin vaikuttaa eniten se, että koulussa ei osaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sielä nimittäin on miljoona juttua koko ajan kesken, että koittaa parhaansa mukaan tehdä niitä kaikkia aina hitusen eteenpäin. Näin etäpäivinä kotona ollessa voikin tehdä asiat omaan tahtiin, eikä tarvitse kelloa koko ajan katsella eikä muutenkaa ressata vaan tehdä välillä jotain muitakin juttuja ja sitten taas palata koulujuttujen pariin.
Aikasemmin puhuin siitä etten ole löytänyt sitä kultaista keskitietä koulun suhteen vaan painan täysillä 110 prosenttisesti koulujuttujen suhteen. Nyt olen päättänyt etten rahaa kuin yhden keskeneräisen työn kerrallaan kotiin, jota sitten työstän. Muuten jos kantaisin kaikki mahdolliset keskeneräiset työt aina mukaani niin varmaankin nukkuisinkin niiden kanssa. Jotain on siis opittu, jes!
Torstaina ylitin itseni. Jaksoin nimittäin pitkään aikaan koulun jälkeen jäädä kaupungille pyörimään. Se on minulta iso saavutus, nimittäin viimeisimmät viikot olen oikeastaan aina suoraan koulusta tullut kotiin, tehnyt koulujutut ja sitten nukkumaan ilman sen suurempia sosiaalisia kanssa käymisiä.
Torstai siis oli tässä asiassa poikkeus. Ensin koulun jälkeen pyörittiin Viivin kanssa haminassa ja koitettiin saada jotain tolkkua asioihin, lopulta ajeltiinkin jo kotkan suunnalla ja lähdettiin poikien kanssa frisbee golffaamaan. Se osottautuikin ensimmäisen parin väylän jälkeen ihan kivaksi puuhaksi ja ennen kaikkea hyvässä seurassa sitä jaksaakin painattaa vaikkei tekeminen sinänsä niin kivaa olisikaan.
Lauantaina tein myös viikon sisään jo toisen ennätyksen, nukuin nimittäin jopa puoli yhteentoista saakka!!!!!!!! Tätä en muista tehneeni aikoihin. Siitä olikin sitten hyvä alkaa valmistautumaan iltapäivän ohjaustuokioon, jonka olin luvannut mennä vetämään meidän kunnan palvelutaloon. Suunitelmissa oli vääntää virpomis oksia mummojen kanssa tämän päivän palmusunnuntain kunniaksi. Toisaalta jännitin, että miten tämä onnistuu osin dementoituneiden mummojen kanssa joilla motoriikka alkaa olla ja hieman olematonta, mutta hyvinhän ne jaksoivat ja pystyivät. Itselle jäi mieleen erään mummon lause "Näin kivaa ei oo aikoihin ollut!" Tälläinen lause saa jaksamaan taas koulussa, silloin kun mikään ei kiinnostaisi eikä innostaisi opiskella.
Illalla vaikka jouduin toimimaan kissan ensihoitajana kissakamulleni oskulle niin iloa toi aivan ihana spanielin pentu Nella <3 Onneksi myös kisukamuli sai apua ja on jo hieman paremmassa kunnossa niin voi lähteä taas hyvillä mielin uuteen viikkoon. Jospa sitä tulevankin viikon aikana yllättäisi itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti