torstai 12. maaliskuuta 2015

nyt mennään näin parempaan päin


Mul oli aamusta ihan loistava fiilis, istuskelin aamukahvia juoden takapihalla, polttelin tupakkaa ja kuuntelin kuinka linnut visers. Veikkasin et päivästä tulee hyvä. Elämä hymyilytti ja tuntu niin ihanalta kun tiesin että viikonloppu koittaa taas ja saan nauttia siitä omassa yksinäisyydessäni ja kaikki oli vaan jotenki niin ihanan rauhallista. Koulus kaikki oli vielä tosi jees, vaikkakin kuvistunnille meno otti päästä enemmän ku mikään, mut silti jotenki päivän perus fiilis oli, että tää päivä on mun päivä.

Yhtäkkiä kaikki oli toisin. Elämältä katos hetkeks pohja, jouduin syvään suohon, kohtaamaan menneisyyteni silmästä silmään. Kohtaamaan asiat joita olin paennut tai en oikeastaan paennut, mutta tietoisesti sulkenut mielestä, koska ne oli pois silmistä. Haavat revittiin auki ja ai saatana että se kirveli ja kirvelee vieläkin.
Kuitenkin vaikka kirvelee, niin tajusin niiden haavojen repimisen aikana että hemmetti mun elämä on niin vastakohta sille mitä se oli vielä vuosi sitten. Huomasin kuinka sattu kuulla millanen ihminen oonkaan ollut, mutta silti se pieni kipinä alko sinkoilemaan mun sisällä joka sai mut tuntemaan itteni jollain tapaa ylpeäksi siitä että olen ottanut niistä tehdyistä virheistä opikseni. En ylpistellyt, nöyränä tyttönä otin vastaan mitä annettiin, mutta silti se pieni ote sai musta otteen.

Tänään samalla kun punnitsin tätä hyvää mitä oon saannu mun elänään niin punnittiin tosi ystävyys ja selän kääntämättömyys. Mun on pakko sanoa että mulla on maailman ihanimmat ja rakkaimmat ystävät sekä perhe. Ne oli hetkessä mun tukena kun pienen avunpyynnön laitoin menemään. Tilanne oli kurja kaikille, mutta siltikin mun takana seistiin ja katottiin etten kaadu. RESPECT. Mä oon niin onnellinen et mulla on näinkin mahtava tukijoukko. Se on tärkeintä mulle maailmassa, mihin mä tänäänkään olisin joutunu ilman paria ihmistä. Voisin ylistää ainakin seuraavat seittämänsataa sanaa ihmisiä ja niiden epäitsekkyyttä ja sitä kuinka tärkeitä ihmisiä ne on ja kuinka hemmetin kiitollinen mä oon. Mut se vois olla vähä yliampuvaa.
Tänä päivänä mä tajusin monta asiaa, löysin monta positiivista asiaa sittenkin mun elämässä.  En oo nähny hetkeen kauheesti positivisuutta, vaikka päivä oli paskin aikoihin nii tästä irtos kuitenkin eniten positiivisuutta viikkoihin. Nyt kiitän ja kumarran ja poistun sängyn puolelle, koska mä oon ihan puhki!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti