perjantai 20. helmikuuta 2015

Hetken sanat

Mä tossa yhtenä päivänä mietin omaa musiikki makuani ja sitä kuinka suhteellisen synkkää musaa mä kuuntelen. Sitte sain idean että otan spotifylistalta 50 kappaletta satunnaistoistolla ja kirjoita aina ensimmäisen lauseen ylös ja katson minkälaisen tekstin saan aikaan niistä yhdessä. Alla olisi siis teksti joka koostuu sanasta sanaan siinä järjestyksessä miten ne lauluissa lauletaa ja tulivat satunnaistoistolla eteeni. Nyt kun katsoo jälkikäteen tekstiä, niin yllättävän yhteinäinen teksti siitä miltein syntyi. 

Oon yksin yöllä tyhjässä hotellissa, enkä mä muista miksi oon tässä kaupungissa.
Alusta asti me tiedettiin mihin ruvettiin, sä ootat mä ootan mä ootan niin me luvattiin.
Mä vielä täällä käyn sä tunnet aina sen, kun outo lämpö olkapäätä koskettaa.
Miten voit jaksaa, miten voit nauraa vieläkin.
Minä en tahdo kuulla puhetta olen väsynyt sanoihin joilla on niin helppo koreilla.
En ikin taipunut jäämään pyytämään.
Taas katselen mä vanhaa valokuvaa, jossa me istutaan sun talos portailla.
Mun sydän ei toimi niin kuin ennen.
Älä mene pois, älä mene pois kuule vielä tää.
Turha luulla etten muista, etten jäänyt kaipaamaan.
Oon vuokralla mun kehossa, asunnon maksan ruokapalkalla.
Viime kesänä kaikki ketä tunsin erosi.
Ei tartte tulla yksinään, tehdään se yhdessä.
Mä kadotin sen luotsiveneen jota seurasin.
Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee, entä jos sen voima niin vain vähenee.
Tää vieras tie pois mua vie kauemmaksi sinusta.
Sammutan valot vedän verhot tiukasti se kesän pois karkoittaa.
Yläasteella mä piirsin naama kajaalit kuin muut.
Ota elämästä irti kaikki minkä saat, tee siit parempaa.
Sun kämmen hakkaa pöytää niinkuin sanat muuttuis siitä todemmiksi.
Susta ei oo viikkoihin kuulunut, tavoittelin mutta et vastannut.
Jäin eloon tulin takas sain kiinni aloin taas.
Mä oon aina tiennyt et oon vähän liian erikoinen oottamaan.
Yöllä taas mä pääsin lähemmäs sun unelmaas.
Voit sanoa mitä haluat se ei tunnu se ei kosketa.
Vain yksi puhelu lääkäriltä vakava ja pahoitteleva.
Mä kuuntelin neon valon ääntä sitä hurinaa.
Mun piti lähtee ainoostaaan kääntyy, yks pitkä jäätee mä en aikonut viipyy.
Me ollaan elämästä seonneet, elämästä juopuneet.
Se olis vuos nollakuus olit ihan liian huikee tuttavuus.
En tiiä susta mitään vaikka tuntuukin että oltais jo tunnettu kauan aikaa.
Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan.
Oot hyvin pieni, oot hyvin hauras on ekat sanat joita kuulet päivittäin.
Sä tulit ihan puskista mun elämään vaikken ollut valmis pysähtymään.
Tuntuu että jotkut rakkausparit ovat ihmisen kuvia vaan.
Hei älä jää hukkaamaan aikaa, kohta seinät päälle lahoaa.
Mä en lähelles pääse on jengi sun ympäril taas kun piikkilanka.
Hei mä voisin olla se joka vie sua ulos iltaisin ku odatat mua.
Puistossa penkki penkillä poika vieressä tyttö ja hiljaisuus.
En oikein usko enkeleihin, jotka seurais pilven reunalta mun joka ainoata askelta.
Onnelinen olenko kuin pieni sudenkorento, joka pääni päällä lentää.
Oon kuullut rakkaus on sodan kaltainen ja kaikki keinot sallitaan melkeissä sen.
Nyt mä muistan miltä tuntuu kun rakastuu.
En tiedä sun nimee mut arvaan sen en tiedä susta mitään.
Kun tavattiin sä sanoit niin me mennään vielä naimisiin.
Voit nostaa mut pilviin voit pudottaa polvilleen.
Miten sinut mitä tehdä täytyy kenen kanssa näyttäytyy ja missä päin.
Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut työni tehnyt lapsenikin kasvattanut luokseni tulkaa.

Yllättävän masentava teksti :D pitäis varmaan alkaa kuuntelemaan hiukan iloisempaa musiikkia!!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti