lauantai 14. helmikuuta 2015

sä et ole yksin


Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Jopa mun olis pitänyt tällainen kuva saada haltuuni jo aikoja sitten. Niinku jo aiemmassa tekstissäni sanoin niin ystävänpäivää olen olen aina viettänyt, mutta sen merkitys on ollut pahasti hukassa.. Olen itsekkin kategorioitunut niihin, jotka märehtivät kun ei ole poikaystävää ystävän päivänä.Toisaalta eihän minulla ole isää isänpäivänäkään ja silti pystyn sen viettämään, vaikka sitten vaarini tai isäpuoleni kanssa. Myös tällä hetkellä se ajatus siitä kuinka ei sitä poikaystävää ole käy mielessäni, kun katsoo sosiaalisesta mediasta kuinka kaikki laittavat ihania kuvia rakastamansa ihmisen kanssa. Kenen kanssa minä laittaisin kuvan? Sepä se, en kenenkään kanssa. Tunnen kuitenkin itseni onnelliseksi, vaikkei minulla ole ketään erityistä. 

Hetken kun mietin niin onhan minulla tärkeitä ihmisiä joiden kuvia tykittää vaikka koko sosiaalinen media täyteen. Ihmisiä, jotka tulevat varmasti olemaan minulle aina niitä jotka aikanaan saattavat mennä sen poikaystävänkin edelle. Minulle ne ystävät ovat kaikki kaikessa. On ystäviä joiden kanssa olen tekemisissää miltein päivittäin, toisaalta on ystäviä joiden kanssa en juuri nyt ole niinkään pitänyt yhteyttä mutta kuitenkin tiedän heidän olevan sielä jossain. On myös heitä, joita pidän ystävänäni, mutta syystä ja toisesta välit ovat huonot mutta uskon ja toivon että jos kova paikka tulee niin tiedän heidänkin olevan läsnä.

En ennen osannut arvostaa ystäviäni enkä etenkään sitä ystävyyttä. Paljon piti tapahtua että aloin viimein arvostamaan, niin hyviä kuin pahojakin juttuja. Olen enemmän kuin kiitollinen jokaisesta ihmisestä ja ystävästä jotka minulle ovat jääneet käteen. Heitä ei ole kuin kourallinen, mutta se kourallinen on kultaakin kalliimpi. En halua enää muuttua heidän kaltaisekseen, vaan haluan olla oma itseni. Ystäväni täydentävät ja tekevät minusta kokonaisen ihmisen. 

Engalnnin kiellä ystävänpäivä on valentines day. Siellä jossain rapakon tuolla puolen se on enemmän se rakkauden juhla. Me (hölmöt) suomalaiset olemme nimittäneet tämän(kin) päivän aivan eritavoin kuin se alkuperäinen nimi, joten miksemme olisi enemmän sen päivän nimityksen mukaa kiitollisia ja onnellisia ystävistämme. Totta kai sitä omaa kultaakin tälläisenä päivänä muistetaan, koska useimman kumppani on myös se paraskaveri. En halua millään tapaa kyseenalaistaa sitä, en missään nimessä. 
Tälläisenä päivänä sitä todella tulee mietyttä kaiken maallisen lisäksi sitä toista puolta ystävyydestä. Itse mietin eniten sitä, että ilman omia ystäviäni en olisi tässä, en tälläisenä, en millään tapaa ehjänä. Henkistä ystävyyttä alan arvostamaan joka päivä enemmän ja enemmän. Voi mun ystävä parat kuinka ne onkaan joutunu mua kestämäään viimeisimpinä aikoina, on ollut kiukkua, iloa, surua, murhetta, onnea. Ja silti ne on kuunnellu, tai niinku eräs ystävä kerran sano niin ei se oikeesti oo kuunnellu, sillä on taktiikka mun varalta että toisesta sisään ja toisesta ulos :D Mutta toimii se niinkin. 






2 kommenttia:

  1. OUMAIGAAD MINÄ :_________________DDDDd kuolin pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun huone täyttyy rakseista joita joudut vetelee seinää aina ku sut mainitaan tässä blogissa ;)

      Poista